Heipparallaa! Edellisen päivityksen jälkeen olemme muun muassa kunnostautuneet mustikkametsällä. Oli todella hauska seurata pienen espanjalaisen ihmetystä suomalaisessa metsässä. Cane ei ollut sinänsä kovin avulias, yritti varastaa jo poimitut mustikat leikkiäkseen niillä. Muodostivat Fannin kanssa tehokaksikon, jossa Fanni harhautti poimijaa ja Canela pääsi näin helposti mustikkakipolle varkaisiin.
Meillä on nyt käynyt muutamia vieraita (joukossa kotiehdokas koiransa kanssa) ja Cane ei ole vieraista mikseenkään. Lapsivieraat ovat ihan huippuja ja muutkin kivoja. Canela kiipeilee tuntemattomien syliin aivan muina naisina ja pussaa kaikki puhki! Myöskään ulkona ei ole tullut vastaan yhtään pelottavaa ohikulkijaa viimeisen viikon aikana, yksi aiemmin jännätty vanhempi mieskin käytiin tervehtimässä iloisesti. Sadetta tyttö inhoaa ihan hirveästi.
Myös matkapahoinvoinnin kanssa ollaan otettu edistysaskel, kun vierailimme anoppilassa viikonloppuna ja sain keskittyä koko matkan (n,. 15 min/suunta) ajamisen sijasta koiraan. Vaikka autosiedätyksessä tehtiin oikaisuja, erikoisherkun virkaa toimittaneet nakit alkoivat maistua jo pian lähdön jälkeen ja paluumatkalla ei enää edes vapistu! Ulkopuolelta auto on kuitenkin kamala ja kierretään kaukaan, joten siinä olisi vielä töitä tehtävänä. Mahdoton tuo siedätyshomma ei kuitenkaan ole.
Yskä vaivaa edelleen yöaikaan ja uusi lääkärireissu on pakko tehdä asian selvittämiseksi. Muutoin täällä sujuu kaikin puolin upeasti!
tiistai 16. elokuuta 2011
keskiviikko 10. elokuuta 2011
Canelan uusia kuulumisia
Noniin, nyt on mennyt taas muutama päivä. Yskäkin tuntuu eilen ja tänään hiukan hellittäneen, toivottavasti päästään kokonaan eroon tyttöä vaivanneesta nuhasta. Mitään kovin tarttuvaa se tuskin on, koska omilla koirillani ei mitään oireita ole ollut.
Voisin tällä kertaa kirjoittaa koulutuksellisista seikoista, joita tähän mennessä on tullut vastaan. Jokainen koirahan vaatii omat opastuksensa tottuakseen niihin pelisääntöihin, joita kussakin kodissa on. Vaikka alla oleva lista voi näyttää pitkältä, en todellakaan ole joutunut panostamaan Canen kanssa juuri mihinkään, vaan kaikki opeteltavat asiat ollaan kohdattu arkitilanteiden ohessa ja hoidettu sitä mukaa kun niitä tulee.
Ensinnäkin luoksetuloharjoitukset alkaa olla jo tosi hyvällä mallilla. Canelahan on osan lenkeistä saanut olla vapaana melkein joka päivä, kun lenkkeilen koko kolmikon kanssa turvallisella (autottomalla) alueella. Canella on kuitenkin riistaviettiä, joka ilmenee näköärsykkeeseen reagoimisella. Hajujälkiä ei ainakaan vielä ole suuremmin seuraillut. Eilen Fanni ja Canela häätivät viljapellossa majailleet fasaaniperheet matkoihinsa ja se oli molemmista huisin hauskaa. Canela intoili asiasta hetken ja tuli sitten minun luokseni. Voisin kuitenkin kuvitella, että Canen rohkaistuttua luoksetulot eivät vastaavissa tilanteissa ole niin helppoja, joten luoksetulotreeniä ja ehdottomasti turvallisia alueita vaaditaan vapaanaoloon varmasti jatkossakin. Myös pihapiirissä nurmikolla käyskentelevät city-kanien poikaset ovat kiinnostavia, ja niitä on neiti yrittänyt seurata ihan pesäkoloon asti, mutta viimemetreillä todennut, että se on ehkä hiukan liian jännää.. Tähän Canea rohkaisee meidän Fanni, jonka lemppariharrastuksia ovat myyrästys, oravien etsintä ja mielen virkistykseksi lintujen jahtaaminen. Fannia pidän surutta vapaana, koska se ei aja riistaa, eikä näin ollen poistu näköpiiristä tai juokse pitkiä matkoja. Canesta en olisi niin varma.
Kontaktiharjoitukset ulkona alkavat myös sujua. Canella on vaarallinen tapa mennä haistelemaan ohikulkevien ihmisten jalkoja, jos en ole riittävän tarkkana. Niinpä ollaan opeteltu kulkemaan ihmisten ohi kontaktissa tai muuten välittämättä. Myös toisten koirien tapaaminen remmissä on tehty niin, että Canen täytyy ensin istua odottamaan, ja vasta luvan kanssa saa mennä tervehtimään. Jos vastaantuleva koira on kiinnostava, mutta ei olla menossa tervehtimään, ohitetaan tarvittaessa kontaktin kanssa. Koko kolmikon kanssa ollaan tehty nyt myös paljon sitä, että väistetään ohittavia koiria nurmikolle ja etsitään nameja - näin ollen omat koirani ovat rauhassa, eivätkä opeta Canelle paljon pahoja tapoja, kuten remmirähjäystä.. Canela myös toisinaan pitää vastaantulevia ihmisiä pelottavina, lähinnä joitain vanhuksia ja isoja miehiä. Myös tähän ollaan puututtu ohitustreenillä. Pelkonsa Cane ilmaisee pöhisemällä ja pienellä murinalla. Cane ei ole kuitenkaan käymässä ihmisiin kiinni tai mitään sellaista, mistä olisin kovinkaan huolissani, uskoisin tuon epäilevyyden poistuvan, kunhan pelkoa ei vahvisteta.
Ruoan odottamista ollaan opeteltu ihan alusta alkaen. Käsimerkin kanssa aika hyvin alkaakin sujua jo se, että ruokakupille saa mennä vain luvan kanssa, sitä ennen istutaan ja odotetaan paikallaan. Kaksi muuta koiraa vaikeuttaa opettamista hiukan, ja samassa huoneessa ruokinta tietää yleensä sekoilua. Cane on koko ajan ollut jonkun verran kiinnostunut myös ihmisten ruoista, mutta meillä ollessaan ei ole saanut pöydästä tai muutoin muruakaan. Jos kerjäämisen pois oppiminen tuntuu haasteelta uudelle kodille, suosittelen opettamaan Canelle oman paikan, jossa tyttö hengailee ja puuhailee omiaan silloin kun muut kokkaa tai syö. Cane ei ole ruoan kanssa ollenkaan mahdoton ja yleensä alkuyritysten jälkeen luovuttaa ja lopettaa yrittämisen. Lisäksi Cane on nopea oppimaan.
Vieraiden vastaanottamista pitää vielä treenata. Cane kun tuntuu jännittävän meille tulevia ihmisiä jonkin aikaa. Rentoutuu hyvin nopeasti kun sitä ei huomioi, mutta kohti kumartuvat isot ihmiset saa kyllä haukut osakseen. Lapset ovat olleet tähän asti paljon vaarattomampia, mutta niitä ollaan tavattu vain ulkona. Muutoinkin meillä on käynyt vieraita tosi vähän, mistä syystä treeniä ei ole asiassa pahemmin saatu tehtyä.
Ääniin reagoimista tapahtuu jonkin verran, mutta Cane alkaa olla oppinut nyt vajaassa kahdessa viikossa, ettei rapun kolinoista, pihalta kuuluvista lasten huudoista ja naapureiden koirien haukunnoista tarvitse välittää. Oman kokemukseni mukaan koirilla vie ääniin sopeutumiseen juurikin sen pari viikkoa, jonka jälkeen erotetaan normaalit kolahdukset ja niistä ei välitetä. Cane ei aina lähde omieni haukuntoihin mukaan, mikä on mielestäni hieno juttu. Muutoinkin on aivan varmasti sopiva kerrostalokoira, myös rappusten kulkeminen alkaa sujua.
Uusimpana ilmiönä on Canen toimiminen poliisina. Fanni kiljahti yhtenä iltana, kun Perheen Mies melkein astui hänen karvoilleen.. Cane hermostui tästä ja Mies sai osakseen murinaa ja paheksuvia katseita. Cane ei oikein meinannut tokeentua, koska oli selvästi saanut selville, että Mies on kauhean paha ihminen. Ratkaisin tilanteen viemällä Canen pötköttämään Miehen kainaloon ja rauha palasi maahan.. Omieni kanssa en toimisi niin, koska ne saisivat vain paniikin joutuessaan kosketuksiin pahuuden kanssa. Canen kanssa toimii kuitenkin joissain tilanteissa se, että se tyrkätään siihen "pahaan paikkaan", joka onkin sitten kiva paikka, eikä koira ole enää millänsäkään. Tämän kanssa pitää kuitenkin olla tarkkana, ettei vahvista pelkoja. Iltaruokinnan hoitaa jatkossa Mies, että Cane saa yhdistettyä hänet positiivisiin asioihin vahvemmin ja luottamus vahvistuisi.
Eilen Mies huudahti jotain pudottaessaan tavaroita ja Cane oli varma, että Miehen vieras yritti tehdä jotain pahaa. On siis mahdollista, että tässä asiassa voi etenkin lapsiperheessä tulla olemaan pieni opettelun paikka, koska leikkikavereiden kanssa huudahtelu on kuitenkin hyvin tavallista. Ongelmaa on turha kuitenkaan paisutella, Canela ei ole millään tavalla agressiivinen ja sen lisäksi erittäin oppivaisena ja fiksuna tyttönä pystyy omaksumaan tämänkin asian varmasti.
Muutoinkin Canela on edelleen hyvin kuuliainen ja haluaa miellyttää. Ei ole lainkaan itsepäinen, vaan lopettaa ei-toivotun tekemisen kun siitä huomauttaa ja siirtyy toisiin puuhiin. Matkapahoinvoinnin vuoksi olemme ryhtymässä siedätystreeneihin autoilua kohtaan ja samalla Cane saa vuohenjuuri-valeriaanaa, joka rauhoittaa koiraa, jolloin siedättyminen nopeutuu. Tämä autoilusiedätys onkin ainoa koulutuksellinen asia, johon on toistaiseksi ollut tarvetta varsinaisesti panostaa, muut menevät tuossa arkirutiinien ohessa omalla painollaan ja itsestään.
Voisin tällä kertaa kirjoittaa koulutuksellisista seikoista, joita tähän mennessä on tullut vastaan. Jokainen koirahan vaatii omat opastuksensa tottuakseen niihin pelisääntöihin, joita kussakin kodissa on. Vaikka alla oleva lista voi näyttää pitkältä, en todellakaan ole joutunut panostamaan Canen kanssa juuri mihinkään, vaan kaikki opeteltavat asiat ollaan kohdattu arkitilanteiden ohessa ja hoidettu sitä mukaa kun niitä tulee.
Ensinnäkin luoksetuloharjoitukset alkaa olla jo tosi hyvällä mallilla. Canelahan on osan lenkeistä saanut olla vapaana melkein joka päivä, kun lenkkeilen koko kolmikon kanssa turvallisella (autottomalla) alueella. Canella on kuitenkin riistaviettiä, joka ilmenee näköärsykkeeseen reagoimisella. Hajujälkiä ei ainakaan vielä ole suuremmin seuraillut. Eilen Fanni ja Canela häätivät viljapellossa majailleet fasaaniperheet matkoihinsa ja se oli molemmista huisin hauskaa. Canela intoili asiasta hetken ja tuli sitten minun luokseni. Voisin kuitenkin kuvitella, että Canen rohkaistuttua luoksetulot eivät vastaavissa tilanteissa ole niin helppoja, joten luoksetulotreeniä ja ehdottomasti turvallisia alueita vaaditaan vapaanaoloon varmasti jatkossakin. Myös pihapiirissä nurmikolla käyskentelevät city-kanien poikaset ovat kiinnostavia, ja niitä on neiti yrittänyt seurata ihan pesäkoloon asti, mutta viimemetreillä todennut, että se on ehkä hiukan liian jännää.. Tähän Canea rohkaisee meidän Fanni, jonka lemppariharrastuksia ovat myyrästys, oravien etsintä ja mielen virkistykseksi lintujen jahtaaminen. Fannia pidän surutta vapaana, koska se ei aja riistaa, eikä näin ollen poistu näköpiiristä tai juokse pitkiä matkoja. Canesta en olisi niin varma.
Kontaktiharjoitukset ulkona alkavat myös sujua. Canella on vaarallinen tapa mennä haistelemaan ohikulkevien ihmisten jalkoja, jos en ole riittävän tarkkana. Niinpä ollaan opeteltu kulkemaan ihmisten ohi kontaktissa tai muuten välittämättä. Myös toisten koirien tapaaminen remmissä on tehty niin, että Canen täytyy ensin istua odottamaan, ja vasta luvan kanssa saa mennä tervehtimään. Jos vastaantuleva koira on kiinnostava, mutta ei olla menossa tervehtimään, ohitetaan tarvittaessa kontaktin kanssa. Koko kolmikon kanssa ollaan tehty nyt myös paljon sitä, että väistetään ohittavia koiria nurmikolle ja etsitään nameja - näin ollen omat koirani ovat rauhassa, eivätkä opeta Canelle paljon pahoja tapoja, kuten remmirähjäystä.. Canela myös toisinaan pitää vastaantulevia ihmisiä pelottavina, lähinnä joitain vanhuksia ja isoja miehiä. Myös tähän ollaan puututtu ohitustreenillä. Pelkonsa Cane ilmaisee pöhisemällä ja pienellä murinalla. Cane ei ole kuitenkaan käymässä ihmisiin kiinni tai mitään sellaista, mistä olisin kovinkaan huolissani, uskoisin tuon epäilevyyden poistuvan, kunhan pelkoa ei vahvisteta.
Ruoan odottamista ollaan opeteltu ihan alusta alkaen. Käsimerkin kanssa aika hyvin alkaakin sujua jo se, että ruokakupille saa mennä vain luvan kanssa, sitä ennen istutaan ja odotetaan paikallaan. Kaksi muuta koiraa vaikeuttaa opettamista hiukan, ja samassa huoneessa ruokinta tietää yleensä sekoilua. Cane on koko ajan ollut jonkun verran kiinnostunut myös ihmisten ruoista, mutta meillä ollessaan ei ole saanut pöydästä tai muutoin muruakaan. Jos kerjäämisen pois oppiminen tuntuu haasteelta uudelle kodille, suosittelen opettamaan Canelle oman paikan, jossa tyttö hengailee ja puuhailee omiaan silloin kun muut kokkaa tai syö. Cane ei ole ruoan kanssa ollenkaan mahdoton ja yleensä alkuyritysten jälkeen luovuttaa ja lopettaa yrittämisen. Lisäksi Cane on nopea oppimaan.
Vieraiden vastaanottamista pitää vielä treenata. Cane kun tuntuu jännittävän meille tulevia ihmisiä jonkin aikaa. Rentoutuu hyvin nopeasti kun sitä ei huomioi, mutta kohti kumartuvat isot ihmiset saa kyllä haukut osakseen. Lapset ovat olleet tähän asti paljon vaarattomampia, mutta niitä ollaan tavattu vain ulkona. Muutoinkin meillä on käynyt vieraita tosi vähän, mistä syystä treeniä ei ole asiassa pahemmin saatu tehtyä.
Ääniin reagoimista tapahtuu jonkin verran, mutta Cane alkaa olla oppinut nyt vajaassa kahdessa viikossa, ettei rapun kolinoista, pihalta kuuluvista lasten huudoista ja naapureiden koirien haukunnoista tarvitse välittää. Oman kokemukseni mukaan koirilla vie ääniin sopeutumiseen juurikin sen pari viikkoa, jonka jälkeen erotetaan normaalit kolahdukset ja niistä ei välitetä. Cane ei aina lähde omieni haukuntoihin mukaan, mikä on mielestäni hieno juttu. Muutoinkin on aivan varmasti sopiva kerrostalokoira, myös rappusten kulkeminen alkaa sujua.
Uusimpana ilmiönä on Canen toimiminen poliisina. Fanni kiljahti yhtenä iltana, kun Perheen Mies melkein astui hänen karvoilleen.. Cane hermostui tästä ja Mies sai osakseen murinaa ja paheksuvia katseita. Cane ei oikein meinannut tokeentua, koska oli selvästi saanut selville, että Mies on kauhean paha ihminen. Ratkaisin tilanteen viemällä Canen pötköttämään Miehen kainaloon ja rauha palasi maahan.. Omieni kanssa en toimisi niin, koska ne saisivat vain paniikin joutuessaan kosketuksiin pahuuden kanssa. Canen kanssa toimii kuitenkin joissain tilanteissa se, että se tyrkätään siihen "pahaan paikkaan", joka onkin sitten kiva paikka, eikä koira ole enää millänsäkään. Tämän kanssa pitää kuitenkin olla tarkkana, ettei vahvista pelkoja. Iltaruokinnan hoitaa jatkossa Mies, että Cane saa yhdistettyä hänet positiivisiin asioihin vahvemmin ja luottamus vahvistuisi.
Eilen Mies huudahti jotain pudottaessaan tavaroita ja Cane oli varma, että Miehen vieras yritti tehdä jotain pahaa. On siis mahdollista, että tässä asiassa voi etenkin lapsiperheessä tulla olemaan pieni opettelun paikka, koska leikkikavereiden kanssa huudahtelu on kuitenkin hyvin tavallista. Ongelmaa on turha kuitenkaan paisutella, Canela ei ole millään tavalla agressiivinen ja sen lisäksi erittäin oppivaisena ja fiksuna tyttönä pystyy omaksumaan tämänkin asian varmasti.
Muutoinkin Canela on edelleen hyvin kuuliainen ja haluaa miellyttää. Ei ole lainkaan itsepäinen, vaan lopettaa ei-toivotun tekemisen kun siitä huomauttaa ja siirtyy toisiin puuhiin. Matkapahoinvoinnin vuoksi olemme ryhtymässä siedätystreeneihin autoilua kohtaan ja samalla Cane saa vuohenjuuri-valeriaanaa, joka rauhoittaa koiraa, jolloin siedättyminen nopeutuu. Tämä autoilusiedätys onkin ainoa koulutuksellinen asia, johon on toistaiseksi ollut tarvetta varsinaisesti panostaa, muut menevät tuossa arkirutiinien ohessa omalla painollaan ja itsestään.
perjantai 5. elokuuta 2011
Viikko takana
Lady Canella on nyt viikko takana ja tyttö on asettunut tosi hienosti. Tällainen päivä meillä oli tänään:
Yön Cane joutui yskänsä vuoksi nukkumaan keittiössä, ettei herätä meitä pitkin yötä. Yksin olo ei ole mikään ongelma, mutta on silti kiva päästä nukkumaan vielä aamu-unet sänkyyn kun Perheen Mies on lähtenyt töihin. Itse nousin kymmenen pintaan ja lähdin kolmikon kanssa pihalle. Koirat nukkuvat rauhassa juuri niin kauan kuin minäkin - vaikka eilen nukuin puoli yhteen asti!
Tänään Cane sai juosta hiukan aikaa vapaana muiden koirien kanssa isolla nurmikentällä, koska Fannin kanssa leikkiminen ei vaan ota onnistuakseen kunnolla jos joutuu olemaan fleksissä. Sen jälkeen rauhoituttiin ja etsittiin nurmikolta nameja:
Matka jatkui taas. Cane ei välitä polkupyöristä tai oikein muistakaan ohikulkijoista tuon taivaallista - eihän me muutkaan välitetä. Aamulenkit ovat meillä kestäneet noin 45 min - tunnin, mutta matka ei ole pitkä, tärkeämpää on nuuskuttelu ja rento oleilu.
Kotona syötiin aamupalaksi murremixiä kongista. Olen yrittänyt opettaa Canea syömään kaiken kerralla, koska hetkeksi yksin jätetyt sapuskat saattavat joutua toisiin suihin ja aiheuttaa riitaa.
Sen jälkeen tehtiin töitä pöydän ääressä
Canella on kaksi hepulihetkeä päivässä. Ensimmäinen on iltapäivällä ja yleensä se puretaan Pablon ja pehmolelujen kanssa riehuen.
Perheen Mies on ollut paljon mökillä ja töissä Canelan meillä ollessa, joten he eivät ole olleet kovin paljon tekemisissä. Miestä saatetaan vähän jänskättää aluksi, mutta enää häntä ei haukuta. Ja vaikka Canea pikkuisen jänskättäisi, se ei estä pussailua!
Tänään oli erityisohjelmassa eläinlääkärikäynti, koska Canella on ollut sitkeä flunssa nyt koko viikon. Matka taitettiin bussilla.
Canella oli jälleen matkapahoinvointia, mikä menomatkalla ilmeni kuolaamisena ja lipomisena. Paluumatkalla sama juttu ja kun noustiin ulos, Cane oksensi.
Itse eläinlääkärissä meni mukavasti. Neiti painaa hurjat 3,8 kg. Eläinlääkäri antoi pistoksena kaksi viikkoa vaikuttavan antibiootin ja sanoi, että ei nyt ainakaan kannata yllyttää juoksemaan, joskaan ei liikaa tarvitse hillitä. Kirjoitti myös reseptin matkapahoinvointilääkkeelle, jota voi käyttää tosin vain pitkillä matkoilla. Kehui tyttöä hyvin tarkkaavaiseksi ja sainkin ylpeänä kertoa, miten viisas ja oppivainen koira onkaan kyseessä!
Kotona olisi ollut iltahepulin aika, mutta lattialle viskotut luiden jämät saivat toimia hepulin purkajina. Koska Canela ymmärtää Fannin asettamat rajat, tytöt pystyvät syömään luita jo näin lähekkäin:
Illalla vien vielä koko porukan pienelle lenkille ja giardian varalta tehosteena syötettävän Axilur-kuurin viimeinen osa syötetään koko jengille. Tuo tehostemadotus tehdään kaikille yhdistyksen kautta tuleville koirille, mitään erityistä syytä huoleen ei siis ole. Ja mitään loishäätöjähän ei ole järkevää tehdä, ellei niitä tehdä kaikille koirille samaan aikaan.
Ehkäpä Canela voisi sulostuttaa ja hauskuuttaa näin myös sinun päivääsi?
tiistai 2. elokuuta 2011
Neljäs päivä Suomessa
En mää tiedä, toi koira vaan on täydellinen.
Jopa meidän ikihankalan stressikoiramme Fannin oikut Cane oppi päivässä. Ja Fanni ei oo mikään helpoin tapaus, koska hänelle saattaa sopia ihan eri säännöt ulkona kuin sisällä. Mutta Cane on ne jo omaksunut, eli jos Fanni makoilee jossain, sen luokse ei mennä, mutta jos Fanni ulkona pyytää leikkimään, sinne kirmataan mukaan ihan täysillä! Pablo-koiran Cane on todennut täysnössöksi ja vie siltä vaikka pehmolelut suusta. Pablon kimppuun on kiva tehdä yllätysloikkia. Kuitenkin kun Pablo sitten kommentoi, että ei tykkää tai vinkaisee, niin Cane hakee heti pehmolelun ja purkaa intoaan siihen. Mieletön koira!
Canella on myös selvästi miellyttämisenhalua. Ainakin nyt vielä kun ei ole ihan täysi ottanut ympäristöä omakseen ja tiedostaa ihmisen olevan tärkeä hänelle. Mutta silti harvoin tapaa koiraa, jota kiinnostaa heti mitä minä sanon ja yrittää kaikkensa tehdä mitä pyydetään, vaikkei mitään käskyjä vielä osaakaan. On siis helppo koulutettava eikä tunnu tarvitsevan edes mitään kovin suuria vahvisteita, kehu riittää monessa kohdassa. Esimerkiksi jonkun ei-toivotun asian keskeyttää saman tien kun nätisti huomautan ja jättää sen heti siirtyen muihin puuhiin.
Cane on nyt nukkunut muuttostressiä pois, eilinen meni hyvin pitkälti unten mailla. Nukkuu myös yöt hyvin, kunhan malttaa asettua aloilleen illalla. Parhaiten asettuu nukkumaan ihmisen kanssa samaan sänkyyn, mutta myös muut pehmeät pedit kelpaa, kunhan ihminen jaksaa odotella sen sopivan asennon löytymistä. Alun alkaen oltiin päätetty, että sänkyyn ei tämä hoitolainen tulisi, mutta kyllä Canen toivelistaan kuuluu myös riittävänä kainaloisena oleminen tai ainakin sitten pitkäpinnainen ja ystävällinen oman nukkumapaikan opettaminen.
Laittakaapa siis sanaa kiertämään, että tällainen kultakimpale olisi nyt vapaana!
Jopa meidän ikihankalan stressikoiramme Fannin oikut Cane oppi päivässä. Ja Fanni ei oo mikään helpoin tapaus, koska hänelle saattaa sopia ihan eri säännöt ulkona kuin sisällä. Mutta Cane on ne jo omaksunut, eli jos Fanni makoilee jossain, sen luokse ei mennä, mutta jos Fanni ulkona pyytää leikkimään, sinne kirmataan mukaan ihan täysillä! Pablo-koiran Cane on todennut täysnössöksi ja vie siltä vaikka pehmolelut suusta. Pablon kimppuun on kiva tehdä yllätysloikkia. Kuitenkin kun Pablo sitten kommentoi, että ei tykkää tai vinkaisee, niin Cane hakee heti pehmolelun ja purkaa intoaan siihen. Mieletön koira!
Canella on myös selvästi miellyttämisenhalua. Ainakin nyt vielä kun ei ole ihan täysi ottanut ympäristöä omakseen ja tiedostaa ihmisen olevan tärkeä hänelle. Mutta silti harvoin tapaa koiraa, jota kiinnostaa heti mitä minä sanon ja yrittää kaikkensa tehdä mitä pyydetään, vaikkei mitään käskyjä vielä osaakaan. On siis helppo koulutettava eikä tunnu tarvitsevan edes mitään kovin suuria vahvisteita, kehu riittää monessa kohdassa. Esimerkiksi jonkun ei-toivotun asian keskeyttää saman tien kun nätisti huomautan ja jättää sen heti siirtyen muihin puuhiin.
Cane on nyt nukkunut muuttostressiä pois, eilinen meni hyvin pitkälti unten mailla. Nukkuu myös yöt hyvin, kunhan malttaa asettua aloilleen illalla. Parhaiten asettuu nukkumaan ihmisen kanssa samaan sänkyyn, mutta myös muut pehmeät pedit kelpaa, kunhan ihminen jaksaa odotella sen sopivan asennon löytymistä. Alun alkaen oltiin päätetty, että sänkyyn ei tämä hoitolainen tulisi, mutta kyllä Canen toivelistaan kuuluu myös riittävänä kainaloisena oleminen tai ainakin sitten pitkäpinnainen ja ystävällinen oman nukkumapaikan opettaminen.
Laittakaapa siis sanaa kiertämään, että tällainen kultakimpale olisi nyt vapaana!
sunnuntai 31. heinäkuuta 2011
Saanen esitellä, Lady Cane
Canela, tuttavallisesti Cane, saapui meille Helsinkiin kotihoitoon Costa Blancan Rescuekoirat ry:n kautta 30.7.2011 aamuyöllä. Pikkuinen, n. 5 kg ja 25 cm, puolivuotias steriloitu tyttönen otti heti kaikki lentokentällä olleet ihmiset, koirat ja meidän kodin omakseen. Kotiin tultuamme hän varasi ensin isomman koiramme pedin ja haali sinne sen jälkeen pienemmän koiramme kaikki pehmolelut. Me muut yritimme kovasti nukkua, mutta Canelalla olisi ollut parempaakin tekemistä. Hän pääsikin kantoboksiinsa nukkumaan ja veti siellä sikeitä tyytyväisenä aamuun asti.
Canela on tosi hieno tyttö. Mutkaton ja hauska, energinen ja todella utelias. Rakastaa ihmisen huomiota (olematta tyrkky) ja rauhoittuu hyvin myös sylissä. Jotkut kohti tulevat ihmiset saavat haukut osakseen, koska neiti on hiukan ujo vieraiden isojen ihmisten kanssa.. ei kuitenkaan ole pahansisuinen myöskään silloin ja ihmiset todetaan hyvin nopeasti vaarattomiksi. Hoitotoimenpiteet, kuten pesun ja silmien putsaamisen, antaa tehdä tosi hienosti. Kynsiä en ole vielä raaskinut leikata, vaikka ne leikkuun tarpeessa jo ovatkin.
Lady Cane on täysin sisäsiisti. Toistaiseksi ei vaikuta taipuvaiselta eroahdistukseenkaan. Ei-toivotut asiat, kuten pöydän jalan nakertelun, lopettaa heti kun huomauttaa ja antaa parempaa tekemistä. Myös luoksetuloa ollaan treenattu. Kulkee hienosti hihnassa, heti kun hihna kiristyy, tyttö tulee taluttajan jalkoihin. Jonkin verran riistaviettisyyttä on havaittavissa, mutta toistaiseksi on kuitenkin ns. korvat säilyneet tilanteissa. Todennäköisesti rotumixissä on jotain podencoa / manetoa, joten riistaviettisyyteen kannattaa varautua. Espanjan päästä kertoivat, että olisi ok kissojen kanssa. Saattaa hiukan hihnassa kommentoida vieraita koiria ja joitain ihmisiä, mutta kontaktitreeni alkaa tuottaa jo pientä hedelmää, eli luultavasti tämäkin asia saadaan opastuksella muutettua. Sisätiloissa ei ole haukkunut vielä lainkaan, vaikka muut koirat karjuisivat kuorossa.
Ihmisiltä ei puolusta ruokaansa ja esimerkiksi puoliksi syödyn luun saa siirtää parempaan natustelupaikkaan ihan huoletta. Toisille koirille ei ruoka-asioissa anna periksi ja isomman koiramme kanssa onkin kehittynyt pari kertaa sanomista erinäisten tapaerojen vuoksi. Cane saattaa nimittäin jättää sapuskat kesken ja palata hetken päästä niitä syömään, jolloin joku toinen koira on saattanut jo lukea ne yleiseksi tarjoiluksi. Cane ei siis välitä, vaikka vastassa olisi häntä 6 kertaa suurempi koira, vaan pitää puolensa. Ihmisten ruokien perään on myös kovasti, mutta luovuttaa pian kun ei katso eikä juttele, mutta työntää tunkeilevan koiran kauemmaksi. Täytyy olla tosi tarkkana, ettei saa mitään pöydästä, koska selvästi kerjäämistapa ja mahdollinen varastelu ei paljon vahvistetta vaadi. Olemmekin opetelleet jo sitä, että sapuskaa saa vain luvan kanssa kun istuu ja odottaa. Sekin alkaa jo sujua!
Cane on matkustanut autossa kantoboksissa ja tänään oksensi kumpaankin suuntaan mennessä lyhyehköllä matkalla. Voi johtua myös kantoboksista, koska ei näe ulos. Toisaalta noin pieni koira ei helposti näe ulos kuitenkaan.. Toistaiseksi matkat jatkuu boksissa, koska emme halua koiran oksentavan autoon. Täytyy siis hakea pahoinvointilääkettä.
Cane on erinomainen eri koirien kanssa. Väistää, jos sille irvistää, muttei ota itseensä tai ala pelkäämään koiraa sen vuoksi. On vielä sen verran pentu, että lirkuttelee kovasti kaikille ja nuolee suupieliä. Uroksille komentelun jälkeenkin menee lirkuttelemaan kuin kertoakseen, että ei hän millään pahalla, mutta toi sun käytös meni vähän yli. Ulkoilu on toisen koiran kanssa kivempaa kuin pelkän ihmisen, eikä uudet asiat silloin jännitä kovinkaan paljon. Pidänkin tärkeänä, että Canella on uudessa kodissaan koirakaveri tai muutoin paljon koirakontakteja.
Tässä siis ensikuulumiset! Paljon voi vielä muuttua, kun Lady Cane oppii tapoja, saa itseluottamusta ja asettuu. Kirjoittelen uutisia sitten tänne!
Canela on tosi hieno tyttö. Mutkaton ja hauska, energinen ja todella utelias. Rakastaa ihmisen huomiota (olematta tyrkky) ja rauhoittuu hyvin myös sylissä. Jotkut kohti tulevat ihmiset saavat haukut osakseen, koska neiti on hiukan ujo vieraiden isojen ihmisten kanssa.. ei kuitenkaan ole pahansisuinen myöskään silloin ja ihmiset todetaan hyvin nopeasti vaarattomiksi. Hoitotoimenpiteet, kuten pesun ja silmien putsaamisen, antaa tehdä tosi hienosti. Kynsiä en ole vielä raaskinut leikata, vaikka ne leikkuun tarpeessa jo ovatkin.
Lady Cane on täysin sisäsiisti. Toistaiseksi ei vaikuta taipuvaiselta eroahdistukseenkaan. Ei-toivotut asiat, kuten pöydän jalan nakertelun, lopettaa heti kun huomauttaa ja antaa parempaa tekemistä. Myös luoksetuloa ollaan treenattu. Kulkee hienosti hihnassa, heti kun hihna kiristyy, tyttö tulee taluttajan jalkoihin. Jonkin verran riistaviettisyyttä on havaittavissa, mutta toistaiseksi on kuitenkin ns. korvat säilyneet tilanteissa. Todennäköisesti rotumixissä on jotain podencoa / manetoa, joten riistaviettisyyteen kannattaa varautua. Espanjan päästä kertoivat, että olisi ok kissojen kanssa. Saattaa hiukan hihnassa kommentoida vieraita koiria ja joitain ihmisiä, mutta kontaktitreeni alkaa tuottaa jo pientä hedelmää, eli luultavasti tämäkin asia saadaan opastuksella muutettua. Sisätiloissa ei ole haukkunut vielä lainkaan, vaikka muut koirat karjuisivat kuorossa.
Ihmisiltä ei puolusta ruokaansa ja esimerkiksi puoliksi syödyn luun saa siirtää parempaan natustelupaikkaan ihan huoletta. Toisille koirille ei ruoka-asioissa anna periksi ja isomman koiramme kanssa onkin kehittynyt pari kertaa sanomista erinäisten tapaerojen vuoksi. Cane saattaa nimittäin jättää sapuskat kesken ja palata hetken päästä niitä syömään, jolloin joku toinen koira on saattanut jo lukea ne yleiseksi tarjoiluksi. Cane ei siis välitä, vaikka vastassa olisi häntä 6 kertaa suurempi koira, vaan pitää puolensa. Ihmisten ruokien perään on myös kovasti, mutta luovuttaa pian kun ei katso eikä juttele, mutta työntää tunkeilevan koiran kauemmaksi. Täytyy olla tosi tarkkana, ettei saa mitään pöydästä, koska selvästi kerjäämistapa ja mahdollinen varastelu ei paljon vahvistetta vaadi. Olemmekin opetelleet jo sitä, että sapuskaa saa vain luvan kanssa kun istuu ja odottaa. Sekin alkaa jo sujua!
Cane on matkustanut autossa kantoboksissa ja tänään oksensi kumpaankin suuntaan mennessä lyhyehköllä matkalla. Voi johtua myös kantoboksista, koska ei näe ulos. Toisaalta noin pieni koira ei helposti näe ulos kuitenkaan.. Toistaiseksi matkat jatkuu boksissa, koska emme halua koiran oksentavan autoon. Täytyy siis hakea pahoinvointilääkettä.
Cane on erinomainen eri koirien kanssa. Väistää, jos sille irvistää, muttei ota itseensä tai ala pelkäämään koiraa sen vuoksi. On vielä sen verran pentu, että lirkuttelee kovasti kaikille ja nuolee suupieliä. Uroksille komentelun jälkeenkin menee lirkuttelemaan kuin kertoakseen, että ei hän millään pahalla, mutta toi sun käytös meni vähän yli. Ulkoilu on toisen koiran kanssa kivempaa kuin pelkän ihmisen, eikä uudet asiat silloin jännitä kovinkaan paljon. Pidänkin tärkeänä, että Canella on uudessa kodissaan koirakaveri tai muutoin paljon koirakontakteja.
Tässä siis ensikuulumiset! Paljon voi vielä muuttua, kun Lady Cane oppii tapoja, saa itseluottamusta ja asettuu. Kirjoittelen uutisia sitten tänne!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)