Noniin, nyt on mennyt taas muutama päivä. Yskäkin tuntuu eilen ja tänään hiukan hellittäneen, toivottavasti päästään kokonaan eroon tyttöä vaivanneesta nuhasta. Mitään kovin tarttuvaa se tuskin on, koska omilla koirillani ei mitään oireita ole ollut.
Voisin tällä kertaa kirjoittaa koulutuksellisista seikoista, joita tähän mennessä on tullut vastaan. Jokainen koirahan vaatii omat opastuksensa tottuakseen niihin pelisääntöihin, joita kussakin kodissa on. Vaikka alla oleva lista voi näyttää pitkältä, en todellakaan ole joutunut panostamaan Canen kanssa juuri mihinkään, vaan kaikki opeteltavat asiat ollaan kohdattu arkitilanteiden ohessa ja hoidettu sitä mukaa kun niitä tulee.
Ensinnäkin luoksetuloharjoitukset alkaa olla jo tosi hyvällä mallilla. Canelahan on osan lenkeistä saanut olla vapaana melkein joka päivä, kun lenkkeilen koko kolmikon kanssa turvallisella (autottomalla) alueella. Canella on kuitenkin riistaviettiä, joka ilmenee näköärsykkeeseen reagoimisella. Hajujälkiä ei ainakaan vielä ole suuremmin seuraillut. Eilen Fanni ja Canela häätivät viljapellossa majailleet fasaaniperheet matkoihinsa ja se oli molemmista huisin hauskaa. Canela intoili asiasta hetken ja tuli sitten minun luokseni. Voisin kuitenkin kuvitella, että Canen rohkaistuttua luoksetulot eivät vastaavissa tilanteissa ole niin helppoja, joten luoksetulotreeniä ja ehdottomasti turvallisia alueita vaaditaan vapaanaoloon varmasti jatkossakin. Myös pihapiirissä nurmikolla käyskentelevät city-kanien poikaset ovat kiinnostavia, ja niitä on neiti yrittänyt seurata ihan pesäkoloon asti, mutta viimemetreillä todennut, että se on ehkä hiukan liian jännää.. Tähän Canea rohkaisee meidän Fanni, jonka lemppariharrastuksia ovat myyrästys, oravien etsintä ja mielen virkistykseksi lintujen jahtaaminen. Fannia pidän surutta vapaana, koska se ei aja riistaa, eikä näin ollen poistu näköpiiristä tai juokse pitkiä matkoja. Canesta en olisi niin varma.
Kontaktiharjoitukset ulkona alkavat myös sujua. Canella on vaarallinen tapa mennä haistelemaan ohikulkevien ihmisten jalkoja, jos en ole riittävän tarkkana. Niinpä ollaan opeteltu kulkemaan ihmisten ohi kontaktissa tai muuten välittämättä. Myös toisten koirien tapaaminen remmissä on tehty niin, että Canen täytyy ensin istua odottamaan, ja vasta luvan kanssa saa mennä tervehtimään. Jos vastaantuleva koira on kiinnostava, mutta ei olla menossa tervehtimään, ohitetaan tarvittaessa kontaktin kanssa. Koko kolmikon kanssa ollaan tehty nyt myös paljon sitä, että väistetään ohittavia koiria nurmikolle ja etsitään nameja - näin ollen omat koirani ovat rauhassa, eivätkä opeta Canelle paljon pahoja tapoja, kuten remmirähjäystä.. Canela myös toisinaan pitää vastaantulevia ihmisiä pelottavina, lähinnä joitain vanhuksia ja isoja miehiä. Myös tähän ollaan puututtu ohitustreenillä. Pelkonsa Cane ilmaisee pöhisemällä ja pienellä murinalla. Cane ei ole kuitenkaan käymässä ihmisiin kiinni tai mitään sellaista, mistä olisin kovinkaan huolissani, uskoisin tuon epäilevyyden poistuvan, kunhan pelkoa ei vahvisteta.
Ruoan odottamista ollaan opeteltu ihan alusta alkaen. Käsimerkin kanssa aika hyvin alkaakin sujua jo se, että ruokakupille saa mennä vain luvan kanssa, sitä ennen istutaan ja odotetaan paikallaan. Kaksi muuta koiraa vaikeuttaa opettamista hiukan, ja samassa huoneessa ruokinta tietää yleensä sekoilua. Cane on koko ajan ollut jonkun verran kiinnostunut myös ihmisten ruoista, mutta meillä ollessaan ei ole saanut pöydästä tai muutoin muruakaan. Jos kerjäämisen pois oppiminen tuntuu haasteelta uudelle kodille, suosittelen opettamaan Canelle oman paikan, jossa tyttö hengailee ja puuhailee omiaan silloin kun muut kokkaa tai syö. Cane ei ole ruoan kanssa ollenkaan mahdoton ja yleensä alkuyritysten jälkeen luovuttaa ja lopettaa yrittämisen. Lisäksi Cane on nopea oppimaan.
Vieraiden vastaanottamista pitää vielä treenata. Cane kun tuntuu jännittävän meille tulevia ihmisiä jonkin aikaa. Rentoutuu hyvin nopeasti kun sitä ei huomioi, mutta kohti kumartuvat isot ihmiset saa kyllä haukut osakseen. Lapset ovat olleet tähän asti paljon vaarattomampia, mutta niitä ollaan tavattu vain ulkona. Muutoinkin meillä on käynyt vieraita tosi vähän, mistä syystä treeniä ei ole asiassa pahemmin saatu tehtyä.
Ääniin reagoimista tapahtuu jonkin verran, mutta Cane alkaa olla oppinut nyt vajaassa kahdessa viikossa, ettei rapun kolinoista, pihalta kuuluvista lasten huudoista ja naapureiden koirien haukunnoista tarvitse välittää. Oman kokemukseni mukaan koirilla vie ääniin sopeutumiseen juurikin sen pari viikkoa, jonka jälkeen erotetaan normaalit kolahdukset ja niistä ei välitetä. Cane ei aina lähde omieni haukuntoihin mukaan, mikä on mielestäni hieno juttu. Muutoinkin on aivan varmasti sopiva kerrostalokoira, myös rappusten kulkeminen alkaa sujua.
Uusimpana ilmiönä on Canen toimiminen poliisina. Fanni kiljahti yhtenä iltana, kun Perheen Mies melkein astui hänen karvoilleen.. Cane hermostui tästä ja Mies sai osakseen murinaa ja paheksuvia katseita. Cane ei oikein meinannut tokeentua, koska oli selvästi saanut selville, että Mies on kauhean paha ihminen. Ratkaisin tilanteen viemällä Canen pötköttämään Miehen kainaloon ja rauha palasi maahan.. Omieni kanssa en toimisi niin, koska ne saisivat vain paniikin joutuessaan kosketuksiin pahuuden kanssa. Canen kanssa toimii kuitenkin joissain tilanteissa se, että se tyrkätään siihen "pahaan paikkaan", joka onkin sitten kiva paikka, eikä koira ole enää millänsäkään. Tämän kanssa pitää kuitenkin olla tarkkana, ettei vahvista pelkoja. Iltaruokinnan hoitaa jatkossa Mies, että Cane saa yhdistettyä hänet positiivisiin asioihin vahvemmin ja luottamus vahvistuisi.
Eilen Mies huudahti jotain pudottaessaan tavaroita ja Cane oli varma, että Miehen vieras yritti tehdä jotain pahaa. On siis mahdollista, että tässä asiassa voi etenkin lapsiperheessä tulla olemaan pieni opettelun paikka, koska leikkikavereiden kanssa huudahtelu on kuitenkin hyvin tavallista. Ongelmaa on turha kuitenkaan paisutella, Canela ei ole millään tavalla agressiivinen ja sen lisäksi erittäin oppivaisena ja fiksuna tyttönä pystyy omaksumaan tämänkin asian varmasti.
Muutoinkin Canela on edelleen hyvin kuuliainen ja haluaa miellyttää. Ei ole lainkaan itsepäinen, vaan lopettaa ei-toivotun tekemisen kun siitä huomauttaa ja siirtyy toisiin puuhiin. Matkapahoinvoinnin vuoksi olemme ryhtymässä siedätystreeneihin autoilua kohtaan ja samalla Cane saa vuohenjuuri-valeriaanaa, joka rauhoittaa koiraa, jolloin siedättyminen nopeutuu. Tämä autoilusiedätys onkin ainoa koulutuksellinen asia, johon on toistaiseksi ollut tarvetta varsinaisesti panostaa, muut menevät tuossa arkirutiinien ohessa omalla painollaan ja itsestään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti