Viikko takana

Lady Canella on nyt viikko takana ja tyttö on asettunut tosi hienosti. Tällainen päivä meillä oli tänään:

Yön Cane joutui yskänsä vuoksi nukkumaan keittiössä, ettei herätä meitä pitkin yötä. Yksin olo ei ole mikään ongelma, mutta on silti kiva päästä nukkumaan vielä aamu-unet sänkyyn kun Perheen Mies on lähtenyt töihin. Itse nousin kymmenen pintaan ja lähdin kolmikon kanssa pihalle. Koirat nukkuvat rauhassa juuri niin kauan kuin minäkin - vaikka eilen nukuin puoli yhteen asti!

Tänään Cane sai juosta hiukan aikaa vapaana muiden koirien kanssa isolla nurmikentällä, koska Fannin kanssa leikkiminen ei vaan ota onnistuakseen kunnolla jos joutuu olemaan fleksissä. Sen jälkeen rauhoituttiin ja etsittiin nurmikolta nameja:

Matka jatkui taas. Cane ei välitä polkupyöristä tai oikein  muistakaan ohikulkijoista tuon taivaallista - eihän me muutkaan välitetä. Aamulenkit ovat meillä kestäneet noin 45 min - tunnin, mutta matka ei ole pitkä, tärkeämpää on nuuskuttelu ja rento oleilu.

Kotona syötiin aamupalaksi murremixiä kongista. Olen yrittänyt opettaa Canea syömään kaiken kerralla, koska hetkeksi yksin jätetyt sapuskat saattavat joutua toisiin suihin ja aiheuttaa riitaa.

Sen jälkeen tehtiin töitä pöydän ääressä

ja luettiin sohvalla tenttiin

Canella on kaksi hepulihetkeä päivässä. Ensimmäinen on iltapäivällä ja yleensä se puretaan Pablon ja pehmolelujen kanssa riehuen.

Perheen Mies on ollut paljon mökillä ja töissä Canelan meillä ollessa, joten he eivät ole olleet kovin paljon tekemisissä. Miestä saatetaan vähän jänskättää aluksi, mutta enää häntä ei haukuta. Ja vaikka Canea pikkuisen jänskättäisi, se ei estä pussailua!

Tänään oli erityisohjelmassa eläinlääkärikäynti, koska Canella on ollut sitkeä flunssa nyt koko viikon. Matka taitettiin bussilla.

Itse matkaan liittyen seuraavaa: ohitettiin paljon ei-kiinnostavia ihmisiä, yksi superpelottava mummo ja yksi ihan superkiva mies. Nämä siis lähinnä Canen mielipiteitä. Lisäksi ohi meni juoksulenkillä ollut koira, joka omilleni olisi ollut punainen vaate, mutta tämä koiraneiti vain katseli rennon kiinnostuneena. Bussia odotellessa ohi menneet autot olivat samantekeviä. Bussiin meno oli jännää, mutta sylissä ollessa ei oikein auta laittaa vastaankaan.

Canella oli jälleen matkapahoinvointia, mikä menomatkalla ilmeni kuolaamisena ja lipomisena. Paluumatkalla sama juttu ja kun noustiin ulos, Cane oksensi.

Itse eläinlääkärissä meni mukavasti. Neiti painaa hurjat 3,8 kg. Eläinlääkäri antoi pistoksena kaksi viikkoa vaikuttavan antibiootin ja sanoi, että ei nyt ainakaan kannata yllyttää juoksemaan, joskaan ei liikaa tarvitse hillitä. Kirjoitti myös reseptin matkapahoinvointilääkkeelle, jota voi käyttää tosin vain pitkillä matkoilla. Kehui tyttöä hyvin tarkkaavaiseksi ja sainkin ylpeänä kertoa, miten viisas ja oppivainen koira onkaan kyseessä!

Kotona olisi ollut iltahepulin aika, mutta lattialle viskotut luiden jämät saivat toimia hepulin purkajina. Koska Canela ymmärtää Fannin asettamat rajat, tytöt pystyvät syömään luita jo näin lähekkäin:

Illalla vien vielä koko porukan pienelle lenkille ja giardian varalta tehosteena syötettävän Axilur-kuurin viimeinen osa syötetään koko jengille. Tuo tehostemadotus tehdään kaikille yhdistyksen kautta tuleville koirille, mitään erityistä syytä huoleen ei siis ole. Ja mitään loishäätöjähän ei ole järkevää tehdä, ellei niitä tehdä kaikille koirille samaan aikaan.

Ehkäpä Canela voisi sulostuttaa ja hauskuuttaa näin myös sinun päivääsi?