Heipparallaa! Edellisen päivityksen jälkeen olemme muun muassa kunnostautuneet mustikkametsällä. Oli todella hauska seurata pienen espanjalaisen ihmetystä suomalaisessa metsässä. Cane ei ollut sinänsä kovin avulias, yritti varastaa jo poimitut mustikat leikkiäkseen niillä. Muodostivat Fannin kanssa tehokaksikon, jossa Fanni harhautti poimijaa ja Canela pääsi näin helposti mustikkakipolle varkaisiin.
Meillä on nyt käynyt muutamia vieraita (joukossa kotiehdokas koiransa kanssa) ja Cane ei ole vieraista mikseenkään. Lapsivieraat ovat ihan huippuja ja muutkin kivoja. Canela kiipeilee tuntemattomien syliin aivan muina naisina ja pussaa kaikki puhki! Myöskään ulkona ei ole tullut vastaan yhtään pelottavaa ohikulkijaa viimeisen viikon aikana, yksi aiemmin jännätty vanhempi mieskin käytiin tervehtimässä iloisesti. Sadetta tyttö inhoaa ihan hirveästi.
Myös matkapahoinvoinnin kanssa ollaan otettu edistysaskel, kun vierailimme anoppilassa viikonloppuna ja sain keskittyä koko matkan (n,. 15 min/suunta) ajamisen sijasta koiraan. Vaikka autosiedätyksessä tehtiin oikaisuja, erikoisherkun virkaa toimittaneet nakit alkoivat maistua jo pian lähdön jälkeen ja paluumatkalla ei enää edes vapistu! Ulkopuolelta auto on kuitenkin kamala ja kierretään kaukaan, joten siinä olisi vielä töitä tehtävänä. Mahdoton tuo siedätyshomma ei kuitenkaan ole.
Yskä vaivaa edelleen yöaikaan ja uusi lääkärireissu on pakko tehdä asian selvittämiseksi. Muutoin täällä sujuu kaikin puolin upeasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti