En mää tiedä, toi koira vaan on täydellinen.
Jopa meidän ikihankalan stressikoiramme Fannin oikut Cane oppi päivässä. Ja Fanni ei oo mikään helpoin tapaus, koska hänelle saattaa sopia ihan eri säännöt ulkona kuin sisällä. Mutta Cane on ne jo omaksunut, eli jos Fanni makoilee jossain, sen luokse ei mennä, mutta jos Fanni ulkona pyytää leikkimään, sinne kirmataan mukaan ihan täysillä! Pablo-koiran Cane on todennut täysnössöksi ja vie siltä vaikka pehmolelut suusta. Pablon kimppuun on kiva tehdä yllätysloikkia. Kuitenkin kun Pablo sitten kommentoi, että ei tykkää tai vinkaisee, niin Cane hakee heti pehmolelun ja purkaa intoaan siihen. Mieletön koira!
Canella on myös selvästi miellyttämisenhalua. Ainakin nyt vielä kun ei ole ihan täysi ottanut ympäristöä omakseen ja tiedostaa ihmisen olevan tärkeä hänelle. Mutta silti harvoin tapaa koiraa, jota kiinnostaa heti mitä minä sanon ja yrittää kaikkensa tehdä mitä pyydetään, vaikkei mitään käskyjä vielä osaakaan. On siis helppo koulutettava eikä tunnu tarvitsevan edes mitään kovin suuria vahvisteita, kehu riittää monessa kohdassa. Esimerkiksi jonkun ei-toivotun asian keskeyttää saman tien kun nätisti huomautan ja jättää sen heti siirtyen muihin puuhiin.
Cane on nyt nukkunut muuttostressiä pois, eilinen meni hyvin pitkälti unten mailla. Nukkuu myös yöt hyvin, kunhan malttaa asettua aloilleen illalla. Parhaiten asettuu nukkumaan ihmisen kanssa samaan sänkyyn, mutta myös muut pehmeät pedit kelpaa, kunhan ihminen jaksaa odotella sen sopivan asennon löytymistä. Alun alkaen oltiin päätetty, että sänkyyn ei tämä hoitolainen tulisi, mutta kyllä Canen toivelistaan kuuluu myös riittävänä kainaloisena oleminen tai ainakin sitten pitkäpinnainen ja ystävällinen oman nukkumapaikan opettaminen.
Laittakaapa siis sanaa kiertämään, että tällainen kultakimpale olisi nyt vapaana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti